7. TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN

Tutkimukseni tavoitteena oli paitsi ymmärtää ja selittää ympäristö- ja kestävyyskasvatusta sekä ekologisen kestävyyden edistämistä koulussa, myös vaikuttaa siihen. Toivon, että tutkimukseni tulokset voivat tarjota ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen parissa toimiville tietoa ja uusia ajatuksia sekä auttaa julkista hallintoa ja järjestöjä kehittelemään suosituksia toimista, joiden avulla ekologisen kestävyyden edistäminen voi kouluissa laajeta.

Seuraavassa esitän jokaiselle näistä sidosryhmistä tutkimukseni tuloksista kumpuavia suosituksia.

Ympäristö- ja kestävyyskasvatukselle tulisi osoittaa koordinoija valtionhallinnossa.

Tutkimukseni mukaan kansainvälisen politiikan ekologista kestävyyttä koskevat linjaukset, joihin Suomi on valtiona sitoutunut, heikkenevät siirryttäessä kohti käytännön tasoa. Vaikka monissa globaaleissa asiakirjoissa todetaan, että ekologinen kestävyys on kaiken kestävyyden perusta, koulutuksen ja kasvatuksen piirissä sosiaalinen kestävyys on ensisijainen näkökulma. Ympäristö- ja kestävyyskasvatus putoaa ympäristöpolitiikan ja koulutuspolitiikan väliin. Ratkaisuna olisi osoittaa valtakunnallinen taho, jonka tehtävänä olisi huolehtia ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen asemasta valtionhallinnon eri osa-alueilla. Askelia tähän suuntaan viitoittavat keväällä 2020 ministeriöiden ja järjestöjen yhteistyössä virinneet suunnitelmat Kestävä koulu -ohjelman perustamiseksi (FEE Suomi & Ympäristökasvatusalan järjestöt 2020).

Valtakunnallisen kouluhallinnon tulisi priorisoida ekologisen kestävyyden näkökulmia päätöksissä ja viestinnässä

Valtakunnallinen opetussuunnitelma on asiakirja, jossa velvoitetaan ottamaan kestävän elämäntavan välttämättömyys huomioon kaikessa toiminnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen strategioissa ja viestinnässä tämä säädös ei toteudu. Selkeä viesti kouluille ekologisen kestävyyden keskeisyydestä, ohjeistus toimintamahdollisuuksista asian suhteen ja ekologisen kestävyyden näkyminen kaikissa päätöksissä olisivat välttämättömiä koulujen ekologisen kestävyyden edistämisen kannalta. Lisäksi tulevissa opetussuunnitelmauudistuksissa olisi pidettävä huolta siitä, että opetussuunnitelmien yleisen osan periaatteet konkretisoituvat myös ekologisen kestävyyden osalta kaikissa oppiaineissa – tämä ei vuonna 2016 käyttöön otetuissa perusopetuksen valtakunnallisissa perusteissa toteudu.

Ympäristöhallinnon tulisi tarjota koulutukselle käytännönläheistä tietoa ekologisen kestävyyden kannalta parhaista menettelytavoista

Kouluihin kohdistuva ympäristöpoliittinen ohjaus jää abstraktille tasolle. Koulutuspolitiikassa asiantuntemus ekologisista kysymyksistä on heikompaa kuin ympäristöpolitiikassa. Ympäristöpolitiikan tulisikin tarjota kouluille konkreettisia esimerkkejä ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja selventää eri tieteenalojen merkitystä ekologisen kestävyyden kannalta.

Kuntien kouluhallinnon tulisi edellyttää kouluilta ekologisen kestävyyden edistämistä sekä arkikäytännöissä että opetuksen sisällöissä.

Kunnat ovat pääasiallisessa vastuussa koulutuksen järjestämisestä, ja ne voivat määritellä myös periaatteet, joilla ekologinen kestävyys huomioidaan kouluissa. Kunnan kouluhallinnon tulisi vaatia ekologisen kestävyyden kannalta esimerkillistä toimintaa koulun tukipalveluilta, kuten kiinteistönhoidolta ja ruokailulta. Näin opettajat voisivat keskittyä omaan tehtäväänsä, opettamiseen, eivätkä koulun puitteet olisi ristiriidassa opetettavan sisällön kanssa. Kouluhallinto voi myös tukea kouluja kehittymään kulttuuriltaan ekologisesti kestäviksi tarjoamalla resursseja yhteissuunnitteluun sekä vertaisryhmiä ja valtaa KEKE-vastaaville koulun ympäristötyön johtamisen avuksi.

Opettajankoulutuksen tulisi tarjota kaikille opiskelijoille teoreettisia ja käytännöllisiä perusteita ekologisen kestävyyden käsittelyyn koulussa.

Nykyisellään monet opettajat kokevat ympäristökysymysten olevan yksi suuntautumisvaihtoehto muiden joukossa. Olisi tärkeää, että jo opiskeluvaiheessa ekologisen kestävyyden kysymykset olisivat kiinteä osa opiskelua, erikoistuipa tuleva opettaja historiaan, liikuntaan tai äidinkieleen. Jos ekologisten kysymysten huomioimista edellytetään vasta valmistumisen jälkeen, opettajan voi olla vaikea tunnistaa opetettavan aineen ja aiheen yhteyksiä ekologiseen kestävyyteen.

Täydennyskoulutuksissa opettajille tulisi tarjota valmiuksia koko kouluyhteisön ekologisen kestävyyden edistämiseen.

Ympäristökoulutuksiin osallistuvat usein ne opettajat, jotka tietävät jo valmiiksi eniten ekologisen kestävyyden kysymyksistä . Nämä samat opettajat toimivat usein KEKE-vastaavina tai KEKE-tiimien jäseninä, jotka ovat tärkeitä koko koulun ekologisen kestävyyden edistämisen kannalta. Jotta koulujen ekologisen kestävyyden edistäminen laajenisi muihinkin kuin jo valmiiksi näistä kysymyksistä kiinnostuneisiin, täydennyskoulutuksien tulisi sisältää aina opettajan henkilökohtaisen kehittymisen lisäksi myös kouluyhteisön kehittämisen näkökulmia: kuinka koulutuksessa saatu oppi kehittää koko kouluyhteisöä ja minkälaisia keinoja opettajalla on koulutuksen pohjalta virittää ekologiseen kestävyyteen liittyvää yhteistoimintaa koko koulun tasolla.

Järjestöjen tulisi löytää keinoja kokonaisvaltaisen tuen tarjoamiseen kouluille pelkän materiaalien tuottamisen sijaan

Monet opettajat toivovat tuekseen materiaaleja, mutta niiden käyttö keskittyy teemapäiviin eikä arjen koulutyöhön. Oppikirjat ovat edelleen keskeisiä oppimateriaaleja, ja vaikuttaminen niihin ekologisen kestävyyden näkökulmien lisäämiseksi auttaisi opettajia tunnistamaan ympäristösuhteen eri oppisisällöissä. Lisäksi erilaiset mallit luonto- ja ympäristökasvatuksen nivomiseksi osaksi koulun arkea voisivat tukea kouluja kohti ekologisen kestävyyden kehittämistä, kuten Vihreä lippu -ohjelman osalta on tässä tutkimuksessa huomattu.

Rehtoreiden ja koulujen johtoryhmien tulisi allokoida resursseja ekologisen kestävyyden edistämiseen koulussa.

Monet opettajat kokevat ekologisen kestävyyden edistämisen koulussa ylimääräiseksi työksi. Resurssien allokoiminen ekologisen kestävyyden työlle esimerkiksi varaamalla KEKE-vastaavalle työaikaa ja nimeämällä KEKE-tiimin, joka voi kokoontua yhteissuunnittelutyöajalla, nostaa ekologisen kestävyyden kysymykset tärkeäksi osaksi koulun kehittämistä. Aikaresurssien allokoiminen koulun henkilökunnan yhteissuunnitteluun ekologisen kestävyyden kysymysten tiimoilta on keskeinen keino osallistaa koko koulun henkilökunta mukaan. Lisäksi ekologisten näkökulmien ottaminen säännönmukaisesti osaksi kaikkia kokouksia ja käsiteltäviä teemoja toteuttaisi opetussuunnitelman säädöksiä.

KEKE-vastaavien tulisi pikemmin delegoida ja organisoida ekologisen kestävyyden toimenpiteitä kuin tehdä kaikkea itse.

Yksittäisen opettajan voimavarat ovat rajalliset, eikä yksi opettaja voi hoitaa kaikkia koulun ympäristöasioita. Käytössä oleva energia tulisi käyttää viestintään ja dialogeihin, jotka edistävät yhteisen käsityksen muodostumista koulussa. KEKE-vastaavat ovat monien opettajien mielestä keskeisiä ekologisen kestävyyden lähettiläitä, vaikka vakiintuneiden tapojen törmätessä voikin syntyä hetkittäin konflikteja. Nämä konfliktit voi nähdä mahdollisuuksina muutokseen – vasta kun erilaiset näkemykset tulevat näkyviin, niistä on mahdollista keskustella ja löytää yhdessä uusia malleja siirtyä kohti ekologisesti kestävämpää koulua.

Kaikkien opettajien tulisi uskaltaa pohtia elämäntavan vaikutuksia ekologiseen kestävyyteen ja kiinnittää katseensa tulevaisuuteen

Perusopetuksen opetussuunnitelma lupaa koulun etsivän ja toteuttavan yhteistoimin ja pitkäjänteisesti ratkaisuja, jotka korjaavat nykyistä elämäntapaa, joka on kulutus- ja tuotantotavoiltaan ristiriidassa kestävän tulevaisuuden ihanteen kanssa. Monet opettajat näkevät ristiriidan pienten koulussa tehtävien tekojen ja suurten ympäristöongelmien välillä. Pienten tekojen sijaan koulun tulisi keskittyä oppimaan luovaa ajattelua ja uusien ratkaisujen kehittelyä yhteisöllisellä tasolla. Toimiminen yhdessä luo toivoa, ja toivo antaa voimia etsiä ratkaisuja koko maapalloa uhkaaviin pirullisiin ongelmiin.

<- Edelliselle sivulle

-> Seuraavalle sivulle

<<– Takaisin koko kirjan etusivulle