2. KESTÄVYYSKASVATUKSEN MONINAISET LÄHTÖKOHDAT
Tutkijat ovat vuosien saatossa kehittäneet monenlaisia ympäristö- ja kestävyyskasvatusteorioita. Kun halutaan tutkia koulujen mahdollisuuksia toimia ekologista kestävyyttä edistävinä toimijoina, käsillä on vaativa haaste. Monet yritykset muuttaa koulun käytäntöjä ovat tuottaneet verraten vähän tulosta.
Tässä luvussa pohditaan erilaisia näkökulmia ympäristö- ja kestävyyskasvatukseen. Kirjoitustyö jatkuu vielä, mutta voit lukea näistä asioista enemmän väitöskirjastani sivuilta 50-73.
Ympäristö- ja kestävyyskasvatus, kestävävä kehitys, kestävä tulevaisuus?
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tavoitteena on ekologisesti kestävä tulevaisuus. Kestävään tulevaisuuteen kuljetaan kestävän kehityksen polkua pitkin. Koulussa ekologisen kestävyyden edistäminen sisältää sekä ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen että koulun ympäristökuormituksen vähentämisen, jotka ovat kietoutuneita toisiinsa.
Ekologista kestävyyttä edistetään monilla eri tasoilla
Ympäristö- ja kestävyyskasvatus voi suuntautua toiminnan eri tasoille. Operaation taso ja ympäristölle vähemmän haitallisten operaatioiden oppiminen on suoraviivaisesti yhteydessä ympäristökuormituksen vähenemiseen. Tekojen tasolla keskitytään yhden osa-alueen paranteluun. Kokonaistoiminnan tasolla ympäristökysymyksien ratkaisuun otetaan mukaan koko organisaatio, ja yhdessä oppien organisaatioon muodostuu uusia tavoitteita ja käytäntöjä. Toimintojen verkostossa erilaiset motiivit kilpailevat, ja ympäristökysymysten ratkaisu vaatii koko yhteiskunnan muutosta. Vain yhdessä erilaisten toimijoiden kesken ratkaisuja etsien voidaan löytää mahdollisuuksia pirullisten ongelmien edessä.
Tieto ja yksilön käyttäytymisen muutos ympäristökasvatuksen tavoitteena
1900-luvun alun luontokasvatuksessa tavoitteena oli tieto biologisesta ympäristöstä, kunnes 1970-luvulla ympäristökasvatus käänsi katseen kohti ihmisen kykyä muuttaa toimintaansa niin, että luonto ei vaarannu. Ajatuksena on, että kun ihminen saa tietoa toiminnan vaikutuksista, hän muuttaa toimintaansa. Viime aikoina suosiota on saanut myös ajatus tuuppauksesta, toimintaympäristön muokkaamisesta siten, että ihminen voi helpommin toimia tämän tiedon pohjalta oikealla tavalla. Nämä ajatukset voidaan yhdistää behavioristisiin ärsyke-reaktiomalleihin.
Vygotskyn mukaan (Vygotsky 1978, 40).
Kokonaisvaltaisuus ja aktiivinen kansalaisuus ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen ideaalina
Yksilön käyttäytymiseen keskittyville malleille haastajaksi nousi kokonaisvaltaisuutta ja aktiivista kansalaisuutta korostavia malleja. Tavoitteena on oppia ympäristössä, ympäristöstä ja toimia ympäristön puolesta. Erilaiset välineet, toiminnallisuus ja kokemukset oppimisen mahdollistajina ovat keskeisiä. Edelleen yksilön näkökulma on keskeisin.
Palmerin puumalli
(mukaillen Palmer 1998, 272)
Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli (Tolppanen, Aarnio-Linnanvuori, Cantell & Lehtonen 2017, 459)
Sosiaalinen yhteisö ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen ytimessä
Kun tavoitteena on laajempi kuin yksilön oppiminen ja muutos, näkökulmaa tulee laajentaa koko organisaation toiminnan tasolle. Kokonaistoiminnan tasolla koko koulua tarkastellaan ekologisen kestävyyden edistäjänä toiminnan eri elementtien, tekijän, toiminnan kohteen ja tuloksen, välineiden, sääntöjen, yhteisön ja työnjaon ristipaineessa. Toimintaa tarkastellaan organisaation kehityskaaren näkökulmasta, jolloin olennaista on yhteisön yhteinen tilanteen arviointi ja kehittäminen koulun toiminnan kontekstissa. Transformatiivisen oppimisen kautta pyritään paradigman muutokseen ja asioiden näkemiseen eri lailla kuin ennen.
sijoitettuna Yrjö Engeströmin toimintajärjestelmän rakenteseen
(Engeström 1987, 78)
Systeeminen näkemys ympäristö- ja kestävyyskasvatukseen
Toimintajärjestelmien verkostojen tasolla ekologisen kestävyyden edistäminen koulussa voidaan nähdä ajallisesti jatkuvana ja kehittyvänä suuntautumisena kohti ekologista kestävyyttä. Ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa kouluun, ja koulu yhteiskuntaan. Systeeminen muutos vaatii muutosta kaikilla toiminnan tasoilla.
Kokonaisvaltaisen ajattelun GHH-kehyksen ulottuvuudet (mukaillen Willamo ym. 2017, 424)
Ympäristö- ja kestävyyskasvatus koulussa monitasoisena toimintana
Laajimmalla toimintojen verkostojen tasolla globaalit, valtakunnalliset ja paikalliset sopimukset ja strategiat pyrkivät ohjaamaan kohti kestävyyttä. Valtakunnallinen ja paikallinen opetussuunnitelma määrittävät viralliset tavoitteet koulun toiminnalle. Koulun tasolla toiminnan eri elementit sisältävät esteitä ja mahdollisuuksia ympäristökysymysten edistämiselle. Ympäristö- ja kestävyyskasvatus voi laajentua koulussa syklisesti eri vaiheiden kautta.
(Engeström 2001, 152)