Opettajan dilemmat tekijänä
Tutkimuksessani tunnistin koulun arjesta viisi opettajan toimijuuteen liittyvää dilemmaa:
D1 Asennedilemma. Opettajat sanovat yleisten asenteiden ekologisen kestävyyden edistämistä kohtaan olevan positiivisia, mutta samalla negatiivisten asenteiden olevan suurin este ekologisen kestävyyden edistämiselle.
D2 Osaamisdilemma. Ne, joilla on eniten osaamista ekologiseen kestävyyteen liittyen, kehittävät itseään edelleen, mutta ne, joiden osaamisessa on puutteita, eivät osallistu koulutuksiin.
D3. Hyvinvointidilemma. Koulun uudistukset ovat lisänneet ekologisen kestävyyden vaatimuksia ja tukea tarvitsevien oppilaiden määrää luokissa, mutta samaan aikaan uudistukset ovat lisänneet työn kuormittavuutta, mikä on vienyt voimavaroja ekologisen kestävyyden edistämiseltä.
D4 Tunnedilemma. Tunteet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja toimia ekologisen kestävyyden edistämisen moottoreina, mutta tunteiden pelko myös rajoittaa opettajien toimintaa.
D5 Autonomiadilemma. Opettajat vaativat toisiltaan sitoutumista ekologisen kestävyyden edistämiseen, mutta samanaikaisesti vierastavat kollegoiden ohjausta asiassa.
Seuraavassa yksi esimerkki, mitä dilemmat tarkemmin ottaen tarkoittavat. Muista dilemmoista, jotka liittyvät opettajaan toimijana, voit lukea tarkemmin väitöskirjastani s. 204-213.
D1 Asennedilemma
Opettajat näkevät asenteiden ekologisen kestävyyden edistämistä kohtaan olevan positiivisia, mutta samalla negatiivisten asenteiden olevan suurin este edistämiselle.
Oletko kuullut monien opettajien sanovan, että ympäristöasioilla ei ole merkitystä? En minäkään. Tutkimuksessani joka ikinen haastateltava kertoi pitävänsä ympäristökysymyksien käsittelyä koulussa tärkeänä. Opettajat olivat myös sitä mieltä, että muutkin opettajat kokevat ympäristöasiat tärkeiksi. Tästä huolimatta, kun kysyin opettajilta tärkeintä syytä sille, että ympäristöasiat etenevät koulussa hitaasti, sain vastaukseksi opettajien asenteet. Mitä tämän dilemman takana piilee?
”Mä en usko, että täällä on ketään opettajaa, joka jotenki vähättelis näiden asioiden arvoo.” -Haastateltava kenttäkoulussa
Ihmiset rajaavat ympäristöasioista huolehtimisen henkilökohtaisten valintojen alueelle ja liittävät sen myös persoonallisuuteen. Monet opettajat halusivat haastatteluissa tuoda esille, että he eivät ole ympäristöaktivisteja, mutta silti pitävät ympäristöasioita tärkeinä. Oma identiteetti rakentuu sen kautta, mihin porukkaan kukin haluaa kuulua ja mihin ei. Toisaalta opettajan identiteettiin saattaa kuulua paitsi erottautuminen ääriliikkeistä, myös se, että on moukkamaista olla avoimesti ympäristöasioita vastaan.
”Vaikka opsissa sanot mitä, jos se opettaja ei miellä sitä tärkeeks sitä asiaa, ni se ei sinne arkeen mene. Niinkun mä sanoin, et asenteet varmaan on kohdallaan, mut sen asian merkityksen korostaminen siinä.” -Haastateltava kenttäkoulussa
Mielikuva opettajien nihkeistä asenteista ympäristöasioita kohtaan saattaa nousta esille arkipäivän tilanteissa, joissa kiinnitetään huomiota ympäristön kannalta huonoihin toimintatapoihin tai yritetään järjestää koko koulun yhteistä ympäristökysymyksiin keskittynyttä ohjelmaa. Innokkaat ympäristöihmiset ja ne, jotka asettavat muut kuin ympäristöasiat etusijalle, kohtaavat. Toinen kokee opettajien asenteiden estävän toimintaa, toinen taas tuntee vaatimusten loukkaavan omaa reviiriä. Asennedilemmassa piilee suuri vaara: Jos vallalla on ajatus, että pohjimmiltaan kaikki opettajat arvostavat ympäristöä ja siitä huolehtimista, ei synny tarvetta nostaa keskusteluun erilaisia näkökulmia ympäristökysymyksiin. Sellaisten tilanteiden luominen, jossa tuntuu turvalliselta keskustella henkilökohtaisista prioriteeteista ja ehkä epäsovinnaisistakin mielipiteistä, auttaa luomaan yhteistä käsitystä koulun roolista ekologisen kestävyyden edistäjinä. Avoin monipuolisten perustelujen kuuleminen ja niiden pohdiskelu yhdessä kehittää jokaisen ajattelua: ihmisten erilaisuus voi muuttua esteen sijasta mahdollisuudeksi.