Veden, maaperän ja ilman saastuminen uhkaa kasveja, eläimiä ja ekosysteemeitä, mutta seuraukset ovat vakavia myös ihmisille: ympäristön pilaantuminen aiheuttaa esimerkiksi 1,7 miljoonan lapsen kuoleman vuosittain.

Keskeinen ongelma on ihmiskeskeinen luontokäsitys: luonto ymmärretään resurssina eikä sille anneta itseisarvoa. Rahatalous asetetaan monesti ympäristön hyvinvoinnin edelle. Nykyisellä kehityksellä luonnon kestävälle käytölle asetettuja tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Vaikeaksi ongelman tekee se, että yksioikoisia ratkaisuja ei ole olemassa. Ihmisen on elääkseen saatava ruokaa, juomaa ja suojaa, ja näiden hankkiminen pakottaa käyttämään luonnonvaroja. Ristiriita yksittäisen ihmisen tarpeen ja yksittäisen muun eliön (kuten puun, josta rakennetaan taloja, tai kalan, joka syödään) tarpeen välillä on ratkaisematon, vaikka koko biosfäärin tasolla ekologinen tasapaino voi olla saavutettavissa.

Tutkijaryhmät vaativat päättäjiltä toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi, ja kansainväliset sopimukset pyrkivät ohjaamaan valtioita huomioimaan ympäristökysymykset. Silti ilmastonmuutos etenee, biodiversiteettikato jatkuu ja jäteongelma kasvaa. Valtioiden tähän mennessä tekemät sitoumukset eivät riitä, eivätkä yksittäisten ihmisten valinnat ole muuttuneet ratkaisevasti ympäristön kannalta paremmiksi: vaikka suomalaisille kierrätys ja lajittelu ovat jo vakiintuneita tapoja, kokonaisuudessaan suunta on ollut yhä kauemmas kestävyydestä.

Tarvitaankin kriittistä ymmärrystä, laajaa yhteistä tahtoa ja uutta luovaa oppimista, jotta tämän ajan pirulliset ongelmat saadaan ratkaistua. Pirullisilla ongelmilla tarkoitetaan ongelmia, jotka ovat vaikeita ratkaista, koska ne ovat epämääräisiä, ne liittyvät muihin ongelmiin eikä niillä ole yhtä oikeaa lopullista ratkaisua. Kasvatuksella ja koululla voi olla ongelmien ratkaisussa tärkeä rooli.