Viime vuosina keskustelu ympäristökysymyksistä on vilkastunut. Yksi yleisen keskustelun herättäjä oli kansainvälisen ilmastopaneelin vuoden 2018 raportti, jonka mukaan ihmiskunnan on muutettava perusteellisesti tuotanto- ja kulutustapojaan välttääkseen nopeimmat ja tuhoisimmat ilmaston lämpenemisen vaikutukset. Raportin seurauksena nuorten koululakot ja ilmastomarssit keräsivät massoittain osallistujia ympäri maailmaa. Koululakkojen käynnistäjä Greta Thunberg syytti Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastokokouksessa 2019 maailman johtajia nuorten tulevaisuuden varastamisesta. Ilmastonmuutos on laajentunut ympäristöaktivistien puheista vakavasti otettavaksi näkökulmaksi, ja yhä useampi organisaatio on ottanut ympäristökysymykset asialistalleen.

Ihmiskunta ei ole kuitenkaan vielä yhdessä rintamassa taistelemassa viheliäisiä ympäristöongelmia vastaan. Vastakkainasettelu rehottaa sosiaalisen median keskusteluissa: Kun jotkut esittelevät faktoja ja ratkaisuyrityksiä yhä paheneviin ympäristöongelmiin, osa aktiivisista keskustelijoista leimaa ilmastonmuutoksesta puhujat vouhottajiksi, koulun propagandan tekijäksi ja tutkijat puolueellisiksi. Keskusteluissa saatetaan vaatia yhteiskunnan äärimmäistä muutosta, jota kukaan ei yksin omien tekojensa avulla voi toteuttaa, tai voidaan toisaalta odottaa vielä vakuuttavampia tutkimustuloksia, jotta yhteiskunnallinen muutos nähdään ylipäänsä välttämättömäksi. Jotkut vetoavat siihen, että tekemisillä pienessä Suomessa ei ole ympäristökysymyksissä merkitystä suurten kansakuntien kuten Kiinan rinnalla, jotkut taas siihen, että vaikuttavuuden meri syntyy pienistä tekojen puroista. Oikeista toimintatavoista ympäristöhaasteen edessä ei ole yksimielisyyttä yksiön eikä yhteiskunnan tasolla.

Koululla voi olla rooli ympäristökysymyksiä koskevan tieteellisen tiedon jakajana, kestämättömän elämäntavan kyseenalaistajana ja kriittisen ajattelun kehittäjänä. Miksi koulun pitäisi kiinnittää huomiota ympäristö- ja kestävyyskysymyksiin? Minkälaisia haasteita koulu tässä työssä kohtaa instituutiona?