Maailma on muuttunut sen jälkeen kun aloitin tutkimukseni. Tutkimusprosessin alkaessa ajatus koulusta koko yhteiskuntaa muuttavana voimana oli utopistinen mutta mahdollisuuksien rajoissa. Aikaperspektiivi on kutistunut: kun nyt koulutiensä aloittavat saavuttavat täysi-ikäisyyden, suomalaisen hiilijalanjäljen tulisi olla puolittunut. Koulun muutos ei siis enää ehdi muuttamaan ajoissa koko yhteiskuntaa. Koulun muutosta kuitenkin tarvitaan, sillä jokaisen yhteiskunnan osa-alueen on tehtävä osuutensa nyt ja tulevaisuudessa, jotta kestävä tulevaisuus olisi mahdollinen. Veli-Matti Värrin sanoin: pedagogisista yhteisöistä tulisi kehittää ”ekologisen viisauden yhteisöjä”, joissa kasvattajat tiedostavat kasvatuksen keskeisyyden biosfäärin ekologisen tasapainon ja sitä kautta elämän ehtojen turvaamisen kannalta sekä luovat mahdollisuuksia yhteiskuntakriittiselle ajattelulle ja uutta luoville ratkaisuille. Ekologisen kestävyyden edistämisen taitoja tarvitaan vielä vuoden 2030 jälkeenkin.

Myös tutkija muuttui tutkimusprosessin aikana. Suuruudenhullu ajatus ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen systeemisen kokonaisuuden hahmottamisesta sai muodon, joka on erilainen kuin ennalta oletin. Tutkimus vahvisti organisaation kokonaistoiminnan tason tärkeyden, mutta myös sen, että toimintaa tarvitaan kaikilla tasoilla. Sekä yksittäiset henkilöt että yhtä organisaatiota laajemmat toimintajärjestelmien verkostot ovat olennaisia muutoksessa. Yksittäisten KEKE-vastaavien suuri merkitys koulun ekologisen kestävyyden moottoreina kirkastui tutkimuksen aikana, kuin myös koko koulun yhteiskehittely muutoksen voimavarana ja johdon tärkeys resurssien allokoijana.

Tutkimuksen tekeminen kehitti minusta – kuvataideopettajasta, luontokoulunopettajasta, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtajasta – myös tutkijan. Kun tähän mennessä kuvataideopettajana pyrin ratkaisemaan ympäristökasvatuksen haasteita koulun tasolla, luontokoulunopettajana kunnan tasolla ja toiminnanjohtajana valtakunnallisen ympäristökasvatuspolitiikan tasolla, nyt tähän kokoelmaan on liitetty välineenä myös tutkimus, jonka kohderyhmänä on jo koko maailma. Samalla ymmärrys on kasvanut ekologisen kestävyyden edistämisen monitahoisuudesta: Ekologisen kestävyyden haasteita ei voida ratkaista yksinkertaisella reseptillä. Tarvitaan monen tason näkökykyä ja ymmärrystä vuorovaikutussuhteista tasojen sisällä ja välillä. Tarvitaan ympäristösuhteen tunnistamista kaikilla toiminnan tasoilla.