Usein koulua tarkastellaan luokkahuoneen näkökulmasta: luokka toimii ja oppilaat oppivat opettajan johdolla. Jos toivotaan, että koulussa opetussuunnitelman sanoin ”etsitään ja toteutetaan yhteistoimin ja pitkäjänteisesti elämänta-paamme korjaavia ratkaisuja”, näkökulmaa on laajennettava koko koulun toiminnan tasolle.

Erinomainen väline monimutkaisen toiminnan jäsentämiseen saadaan Yrjö Engeströmin kehittämästä toimintajärjestelmämallista, jota sivuttiin jo luvussa 2. Toimintajärjestelmämallissa tarkastellaan jotakin tiettyä toimintaa, määritellään toiminnan elementit (tekijä, kohde ja tulos, välineet, säännöt, yhteisö ja työnjako) sekä pohditaan näiden suhteita.

Jokaiseen toiminnan elementtiin liittyy ristiriitaisuuksia eli dilemmoja koulun arjessa. Dilemmat paljastavat ekologisen kestävyyden edistämisen esteitä, mutta myös johdattavat muutoksen mahdollisuuksien äärelle.

Toimintajärjestelmä on jatkuvasti muuttuva. Se on rakenne, joka ei ole riip-puvainen yksittäisestä ihmisestä, mutta muovautuu myös yksittäisten ihmisten tekojen kautta. Vuorovaikutusta eri elementtien välillä tapahtuu molempiin suuntiin. Esimerkiksi tekijä ei siis vain vaikuta kohteeseen, vaan kohde vaikuttaa myös tekijään, välineet vaikuttavat yhteisöön ja yhteisö välineisiin, työnjako sääntöihin ja säännöt työnjakoon. Sama ilmiö voi sijaita useamman elementin vaikutuspiirissä, esimerkiksi olla sekä sääntö että väline.

Kerron jokaisesta ekologisen kestävyyden elementistä omalla sivullaan:

Väitöskirjassani näitä asioita käsitellään sivuilla 193-260 ja 316-333.

Tämän luvun teksteissä on mukana osia kirjoittamastani Natura-lehden artikkelista 1/2022 ”Kohteena kestävä tulevaisuus”.