4. PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMA JA EKOLOGINEN KESTÄVYYS

Opetussuunnitelmat sisältävät monia kirjauksia ekologiseen kestävyyteen liittyen. Niiden avulla opettaja voi löytää ympäristö- ja kestävyyskasvatusnäkökulmia arjen oppitunneille. Opetussuunnitelmissa on silti myös puutteita.

Tämän luvun kirjoitustyö jatkuu vielä, mutta voit lukea näistä asioista enemmän väitöskirjastani sivuilta 78-89, 172-192 ja 309-315.

Opetussuunnitelmat määrittelemässä koulun toimintaa

Opettajat pitävät opetussuunnitelmaa tärkeimpänä koulun toimintaa ohjaavana sääntönä. Ympäristökysymykset ovat sisältyneet opetussuunnitelmiin jo vuosikymmeninä, mutta kehitys kouluissa on silti ollut hidasta: kirjoitettu opetussuunnitelma ei ole sama kuin opetettu tai opittu opetussuunnitelma. Seuraavassa analysoidaan perusopetuksen valtakunnallista opetussuunnitelmaa.

Kestävyyskysymykset opetussuunnitelman eri osissa

Kestävyyskysymykset ovat esillä läpi opetussuunnitelman: keskimäärin joka kuudes sivu sisältää kestävyyteen liittyviä sisältöjä. Kaikista opetussuunnitelman sanoista tehdyssä sanapilvessä näkyy myös kestävyyskasvatukseen yhdistettäviä sanoja, vaikka niiden määrä ei olekaan kaikkein eniten esiintyvien sanojen joukossa.

Kaikkien opetussuunnitelman sanojen esiintymismäärän mukaan muodostettu sanapilvi

Opetussuunnitelmassa käytetään käsitteitä kestävä kehitys, kestävä tulevaisuus ja kestävä elämäntapa. Ekososiaalinen sivistys on opetussuunnitelman uusi kestävään kehitykseen liittyvä käsite.

Tässä sanapilvessä mukaan on otettu ne opetussuunnitelman osat, joissa käsitellään kestävyyskysymuksiä. Mitä suurempi teksti, sitä useammin sana esiintyy.

Tärkeimmät linjaukset löytyvät opetussuunnitelman yhteisestä osasta perusopetuksen arvopohjan kuvauksesta, laaja-alaisten osaamiskokonaisuuksien kuvauksista sekä toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavista periaatteista. Oppiaineiden kuvauksissa ekologiseen kestävyyteen keskittyviä kokonaisia sisältökokonaisuuksia on vain muutamia, ja tavoitteista vain alle 5 % on yhdistettävissä ekologiseen kestävyyteen.

Opetussuunnitelma ei ole kestävyyden suhteen johdonmukainen

Vaikka kestävyyskysymykset läpäisevät opetussuunnitelman, eri kestävyyskäsitteitä on käytetty eri yhteyksissä epäjohdonmukaisesti.

Kestävyyteen liittyvät peruskäsitteet eri oppiaineissa

Keskeisin kestävyyskysymyksiä sisältävä laaja-alainen osaamiskokonaisuus ”Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän
tulevaisuuden rakentaminen” on liitetty kaikkiin oppiaineisiin, mutta yleisen osan kunnianhimoiset tavoitteet, joiden mukaan perusopetuksessa pohditaan kulutus- ja tuotantotavoissa ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen sekä etsitään ja toteutetaan yhteistoimin ja pitkäjänteisesti elämäntapaamme korjaavia ratkaisuja, konkretisoituvat oppiaineiden tavoitteissa hyvin heikosti.

Kestävyyden osa-alueet oppiaineiden tavoitteissa liittyen laaja-alaiseen
osaamiskokonaisuuteen L7 ”Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän
tulevaisuuden rakentaminen”

Ympäristökysymysten tunnistaminen osaksi kaikkia oppiaineita jää opettajan tehtäväksi

Jokaisella oppiaineella on oma tehtävänsä ympäristökysymysten näkökulmasta – sellainen tehtävä, mitä mikään muu oppiaine ei voi täyttää. Perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa oppisisällön suhde kestävyyteen jää opettajan oivallusten varaan.

Opetussuunnitelma (POPS2014) ohjaamassa ekologisen kestävyyden edistämiseen

Muut aineet eivät ole siis biologian apuaineita. Ympäristöongelmien ratkaisut piilevät monitieteisyydessä ja yhteistyössä, ja opetussuunnitelman esittelemät monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat oiva väline ympäristökysymyksien uutta luovaan käsittelyyn.

Esimerkkejä eri oppiaineiden näkökulmista löydät Ympäristökasvatus-verkkolehden Oivalla OPSista -artikkelisarjasta.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *